Kun ihminen voi itse valita seuraamansa mediat, syntyy kuplia, joista on monesti vaikea nähdä ulos. Onko kuitenkin olemassa tilanteita, jossa kuplat puhkeavat tai sulautuvat yhteen?

Median pirstaloitumisen myötä ihmiset kaivautuvat yhä syvemmälle omiin kupliinsa: kun jokainen voi valita seuraamansa kanavat valtavasta mediavalikoimasta, on helppo seurata niitä, joiden viestit saavat nyökyttelemään myötämielisenä. Näin media samalla sekä yhdistää samanhenkisiä ihmisiä että ajaa erilailla ajattelevia ryhmiä erilleen toisistaan. Identiteettiään voikin nyt vahvistaa entistä tehokkaammin edes havaitsematta ryhmiä, joihin ei halua kuulua.

On kuitenkin hetkiä ja aihepiirejä, joiden ansiosta kuplat puhkeavat, tai ainakin sulautuvat väliaikaisesti yhteen. Kun Leijonat kisaavat jääkiekon MM-finaalissa, Lordi voittaa Euroviisut tai tasavallan presidentti isännöi itsenäisyyspäivän vastaanottoa Presidentinlinnassa, on varmaa, että kansa kokoontuu yhteen saman asian äärelle. Näissä hetkissä laaja mediavalikoima onkin yhdistävä tekijä: kun omia tunnelmia ja ajatuksia voi jakaa helposti tutussa kanavassa, syntyy keskustelua, ja kupliinsa jumittuneet ihmiset saattavat saada kurkkauksen myös uudenlaisiin näkökulmiin.

Kansallisidentiteettiä vahvistavia mediatapahtumia on siis edelleen, mutta kanavakuplat rakentavat nyt yksiöiden identiteettejä uusin tavoin – ja entistä useammin myös kansallisrajoista välittämättä. Jää nähtäväksi, miten uudet ja voimakkaasti räätälöitävät mediankäyttötavat vaikuttavat ihmiskuntaan pidemmällä aikavälillä.

Runonlaulannasta on siis kuljettu pitkä matka toisenlaisiin mielenmaisemiin. Toisaalta juuri musiikillinen kerronta saa edelleenkin toisilleen tuntemattomat ihmiset heilumaan samaan tahtiin. Vaikka yhdistävänä tekijänä on yhä useammin ylikansallinen musiikki, onneksi myös kotimaisen kulttuurimme ja viihteemme kotimaisilla kielillä voivat erinomaisen hyvin.

Tämän kunniaksi ‒ oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea satavuotiaalle Suomellemme!

 

Kommentit
  • Ota yhteyttä